sunnuntai 11. elokuuta 2013

Peräkorpirock 2013

Eräs joka kesän huippukohta on Peräkorpirock Nurmijärvellä. Sinne tietenkin menimme koko perheen voimin taas viettämään mukavaa aikaa. Jälleen tuli sama tunne kuin ennenkin, että PKR oli aivan liian nopeasti ohi. Tällä kertaa menimme rokkifestarille ensimmäistä kertaa omalla matkailuautolla. Peräkorpeen ei ole pitkä matka, joten tältä reissulta kertyi edestakaisin kilometrejä vain 115, emmekä edes ajaneet suorinta tietä.




Peräkorpirock on privaattifestari vain kutsuvieraille, järjestävän yhdistyksen jäsenille sekä bändien soittajille (avec). Se lienee yksi syy, miksi tuolla festarilla on aivan erityislaatuinen tunnelma!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Joensuusta kotiin

Päivät 8-9. Joensuussa vietimme lähinnä leppoisaa aikaa grillailemalla ja pyörimällä kaupungilla. Joensuuhan on erittäin mukava kaupunki kesäaikaan.


Perjantaina 26.7. ajoimme kotiin Espooseen. Matkalla poikkesimme Kiteellä jätskillä. Perille kotiin saavuimme noin klo 22.40. Kotipihassa matkaa oli taittunut 3597 kilometriä ja reissun viimeinen päiväetappi oli 488 km. Hieno reissu, kyllä kannatti!



Dieseliä paloi reissulla noin 470 litraa, joka maksoi noin 730 euroa, eli keskiarvo oli n. 1,557 €/l. Keskikulutus oli hieman yli 13 litraa per 100 km. Yksityisautoilua kovasti vihaavien tahojen mielestähän tämä reissu oli aivan kauhea, koska aiheutimme 1260 kg hiilidioksidipäästöt. Kuitenkin yhden edestakaisen Bangkokin lennon päästöillä perheemme voi ajaa Espoosta Nordkappiin ja takaisin 13 kertaa, eikä tarvitse ajaa suorinta tietä.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Santaparkin kautta Joensuuhun

Kahdeksas päivä. Kun kerta Rovaniemellä ollaan lasten kanssa, niin kerran on käytävä Santaparkissa. Onhan se melkoinen turistipyydys ja kaikki siellä maksaa hirveitä, mutta pitää se käydä katsomassa. Jokseenkin hassu tunne olla jouluisessa ympäristössä heinäkuussa.


Santaparkista matka jatkui kohti Joensuuta Ranuan, Pudasjärven ja Kajaanin kautta. Poistuimme Lapin maakunnasta klo 14.07 ja saavuimme Joensuuhun myöhään illalla. Päiväetappi oli reissun pisin, 569 km. Joensuun Noljakassa sukulaisperheen pihassa matkamittari näytti 3109 km. Siellä vietimmekin kaksi yötä ennen kotiinpaluuta.



tiistai 23. heinäkuuta 2013

Enontekiö - Rovaniemi

Päivä 7. Aamu valkeni aurinkoisena Enontekiön Leppäjärvellä. Kelotin rantamajat on viihtyisä paikka, jossa oli pihalla lampaita, kanoja ja jättikani nimeltään Jytky-Justiina. Lapset pääsivät myös järvelle polkuveneellä. Ehdottomasti suositeltava paikka. Kun läksimme matkaan, ajoimme parikymmentä kilometriä Hettaan, joka on Enontekiön keskustaajama. Siellä kävimme tietenkin syömässä poronkäristystä paikallisessa ravintolassa.




Hetasta matka jatkui kohti Rovaniemeä. Ajoimme kauniimpaa maisemareittiä Pallas-Yllästunturien kautta Kittilään emmekä Muonion ja Kolarin kautta.


Perille Rovaniemelle Ounaskoski campingiin saavuimme noin klo 19. On epäilemättä eräs parhaimmilla paikoilla sijaitsevista leirintäalueista Suomessa. Palvelussa ja fasiliteeteissakaan ei ollut mitään valittamista. Sääkin oli jo täysin korjautunut, ja lämpötila lähenteli hellelukemia. Auton edessä viltin päällä oli mukava ottaa iltapalaa ja katsoa, miten aurinko laski Rovaniemen keskustan taakse.


Matkaa oli tässä vaiheessa taittunut 2540 kilometriä ja päiväetappi oli 312 km.



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Nordkapp - Enontekiö

Päivä 6. Aamulla ajoimme leirintäalueelta perille Nordkappiin 25 kilometrin matkan. Tavoitepiste oli saavutettu, ja maisemat olivat huikeat. Ainoa ikävä puoli oli se, että lämpötila oli vain noin +5°C, mutta sehän ei sinänsä ihme ole jäämeren rannalla. Pohjoisnavalle on tosin Nordkappista vielä matkaa pari tuhatta kilometriä. Melkoinen turistirysähän Nordkapp on, mutta ainakin kerran elämässä koettava.




Seuraavaksi tavoite oli ajaa Suomeen. Lähdimme Nordkappista liikkeelle noin klo 14 Suomen aikaa ja reitti Altan kautta Enontekiölle. Kävimme lähdön jälkeen vielä kurvaamassa Honningsvågin keskustan kautta. Nätti pikkukaupunki. Satamassa oli laiturissa valtava loistoristeilijä, joka näytti siinä ympäristössä aivan kuin se olisi ollut eksyksissä.


Polttoainepelkoa


Auton tankissa oli polttoainetta vielä reilusti, joten eipä tullut tankattua Honningsvågissa. Tarkoitus oli tankata Leipovuonon (norjaksi Olderfjord) kylällä noin 100 kilometrin päässä, mutta siellä olikin vastassa ikävä yllätys. Kylän ainoan huoltoaseman diesel-pumppu oli rikki, ja polttoainetta ei saanut. Matka jatkui, ja polttoainemittarin viisari alkoikin painua uhkaavasti alaspäin. Ajatuksena kävi jo, että mikäli alkaa näyttää tosi pahalta, pitää ajaa Hammerfestiin Altan sijasta, koska sinne on hieman lyhempi matka, vaikka se väärässä suunnassa onkin.

Sitten erääseen laaksoon saapuessa tuli Skaidi-taajamakyltti vastaan ja seuraavana kurvin takaa ilmestyi Statoilin valomainos. Autossa kuului yhteen ääneen iloinen huudahdus: "Statoil!". Sinänsä ei enää harmittanutkaan, että diesel maksoi noin 1,86 €/l, joka oli noin 40 senttiä enemmän kuin Suomessa.


Matka jatkui edelleen Altaan, joka on oikein mukavan näköinen pieni kaupunki. Kannattanee käydä joskus toiste uudelleen siten, että on enemmän aikaa tutustua. Altasta etelään ajaessa tie kulkee todella komeaa kalliosolaa pitkin. Matka jatkui kohti Koutokeinoa ja sen jälkeen Suomen rajalle.



Ylitimme Suomen rajan hieman yli klo 21 Suomen aikaa ja rajalla ei tarvinnut tähänkään suuntaan ajaessa pysähtyä. Suomen puolella lähin leirintäalue oli tietenkin jo kiinni. Jatkoimme matkaa ja ajattelimme, että jos mitään paikkaa ei eteen tule, puskaparkki toimii. Vastaan tuli kuitenkin Enontekiön Leppäjärvellä kyltti: "Kelotin rantamajat", johon oli pahvista käsin tehty lisäkilpi "24h". Kurvasimme sinne, ja paikkahan olikin aivan loistava perheyritys, joka lähinnä vuokraa mökkejä. Matkailuauto saatiin kuitenkin pihalle parkkiin ja sähköihin, vaikka varsinainen caravan-alue se ei ollutkaan. Yrityksen nuori emäntä lämmitti meille vielä saunankin, vaikka kello lähenteli puolta yötä. Loistavaa palvelua, mukava henkilökunta ja erittäin kaunis ja viihtyisä ympäristö. Laiturilta oli mukava katsella auringonlaskua saunan päälle.


 Päiväetappi oli 446 km ja kokonaismatka reissun alusta 2228 km.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Inari - Honningsvåg

Viides päivä. Aamupäivällä kävimme Inarissa saamelaismuseo Siidassa. Erittäin mielenkiintoinen paikka, jossa on varsinainen valtava museo sisätiloissa, sekä ulkomuseo. Siellä saisi helposti kulumaan vaikka koko päivän. Ehdoton käyntikohde Inarissa.


Matka jatkui edelleen Karigasniemeä kohti. Matkalla pysähdyimme jossain kohti ja menimme suolle, jossa ei montakaan minuuttia tarvinnut kumarrella, kun matkaevästä oli saatu hankittua.


Karigasniemellä tankki piripintaan, kaupasta hieman evästä ja matka jatkui. Ylitimme Norjan rajan klo 15.11 ja jäämeren rantaan Porsanginvuonon perukoilla saavuimme surkeassa kelissä noin klo 17.


Perille Honningsvågiin tunneleiden kautta.


Matka jatkui useiden tunneleiden kautta. Pisin tunneli oli tietenkin Nordkappin tunneli, joka on 6870 metriä pitkä ja käy 212 metriä merenpinnan alapuolella. Melko hurja tunneli, koska siinä on 3,5 km jyrkkää alamäkeä ja sitten saman verran jyrkkää ylämäkeä, nousun ollessa enimmillään 10%. Muut tunnelit olivat tasaisempia ja pituus jokusesta sadasta metristä reiluun 4 kilometriin. Nordkappin tunnelin maksullisuus oli poistunut jo vuonna 2012, kun se oli tullut maksetuksi.

Saavuimme Honningsvågiin, Euroopan pohjoisimpaan kaupunkiin noin klo 20 Suomen aikaa. Päätimme, että ajamme perille Nordkappiin vasta seuraavana päivänä, että on sitten aikaakin katsella paikkoja. Yövyimme Nordkapp Campingissa, joka on parisenkymmentä kilometriä Nordkappin eteläpuolella ja kuuluu Honningsvågin kaupunkiin. Leirintäalue on lähinnä asfalttikenttä, mutta karun upeissa maisemissa. Sähköpistorasiat olivat enimmäkseen vähän heikohkossa kunnossa, mutta kuitenkin CEE-pistorasioin.


Leirintäalueella oli yksi suomalaisseurue, jotka olivat liikkeellä kahdella henkilöautolla ja yhdellä suurehkolla matkailuvaunulla. Heille piti lahjoittaa hieman ilmastointiteippiä vuotavan kattoluukun tiivistykseen. Ei pitäisi ikinä lähteä reissuun ilman jesaria, nippusiteitä ym. perustarvikkeita! Perillä matkamittari näytti 349 kilometrin päiväetappia, eli kotoa oli ajettu 1782 km.



lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kuusamo - Inari

Reissun neljäs päivä. Matkareittinä otsikon mukaan Kuusamosta Inariin Kemijärven ja Sodankylän kautta. Lapin maakunnan raja ylitettiin klo 12.26.


Matkaa taittaessa pysähdyttiin myös useiden nähtävyysmerkkien kohdalla. Noilla seuduilla on pääasiassa taistelumuistomerkkejä, joista kuvissa pari.



Perille Lomakylä Inariin saavuimme noin klo 20 ja matkamittarin lukema oli 1433 km, joten päiväetapin pituus oli 445 km. Ei hassummat maisemat tuon leirintäalueen rannassa. Paikalla on myös vuokramökkejä. Melko useat leirintäalueella olleet matkailuautot olivat ulkomaalaisia, enimmäkseen saksalaisia.

Lomakylä Inari

Panoraama Lomakylä Inarin rannasta

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Sotkamo - Kuusamo

Kolmantena päivänä aluksi vuorossa oli kylpyläreissu Vuokatin Katinkullassa. Oli ihan mukava päästä jo saunaan ja peseytymään, puhumattakaan uimisesta. Ihan mukava kylpylä, jota voi suositella kaikille, jotka tuonne suunnalle päätyvät.


Keula suunnattiin kohti Kuusamoa. Ensimmäiset porot tulivat vastaan jo hyvissä ajoin ennen poronhoitoalueen etelärajaa. Kuusamoon menevän tien varrella on mielenkiintoinen tilataideteos, taitelija Reijo Kelan Hiljainen kansa. Kannattaa ehdottomasti pysähtyä, jos reitti menee tuota kautta. Paikalla on myös mukava kahvila, jonka edessä oli sattumalta perhe, jonka lapset lauloivat hienosti moniäänisesti. Paikallaolijat pyysivät vain laulamaan lisää ja lisää.


Lopulta illalla saavuimme perille Kuusamon Tropiikin leirintäalueelle. Mukava paikka, mutta tällä kertaa emme kylpylään menneet, koska sellaisessa oli käyty jo aamulla. Matkamittarissa perillä oli 988 kilometriä, eli päiväetappi vain 277 km.