Matka jatkui edelleen Karigasniemeä kohti. Matkalla pysähdyimme jossain kohti ja menimme suolle, jossa ei montakaan minuuttia tarvinnut kumarrella, kun matkaevästä oli saatu hankittua.
Karigasniemellä tankki piripintaan, kaupasta hieman evästä ja matka jatkui. Ylitimme Norjan rajan klo 15.11 ja jäämeren rantaan Porsanginvuonon perukoilla saavuimme surkeassa kelissä noin klo 17.
Perille Honningsvågiin tunneleiden kautta.
Matka jatkui useiden tunneleiden kautta. Pisin tunneli oli tietenkin Nordkappin tunneli, joka on 6870 metriä pitkä ja käy 212 metriä merenpinnan alapuolella. Melko hurja tunneli, koska siinä on 3,5 km jyrkkää alamäkeä ja sitten saman verran jyrkkää ylämäkeä, nousun ollessa enimmillään 10%. Muut tunnelit olivat tasaisempia ja pituus jokusesta sadasta metristä reiluun 4 kilometriin. Nordkappin tunnelin maksullisuus oli poistunut jo vuonna 2012, kun se oli tullut maksetuksi.
Saavuimme Honningsvågiin, Euroopan pohjoisimpaan kaupunkiin noin klo 20 Suomen aikaa. Päätimme, että ajamme perille Nordkappiin vasta seuraavana päivänä, että on sitten aikaakin katsella paikkoja. Yövyimme Nordkapp Campingissa, joka on parisenkymmentä kilometriä Nordkappin eteläpuolella ja kuuluu Honningsvågin kaupunkiin. Leirintäalue on lähinnä asfalttikenttä, mutta karun upeissa maisemissa. Sähköpistorasiat olivat enimmäkseen vähän heikohkossa kunnossa, mutta kuitenkin CEE-pistorasioin.
Leirintäalueella oli yksi suomalaisseurue, jotka olivat liikkeellä kahdella henkilöautolla ja yhdellä suurehkolla matkailuvaunulla. Heille piti lahjoittaa hieman ilmastointiteippiä vuotavan kattoluukun tiivistykseen. Ei pitäisi ikinä lähteä reissuun ilman jesaria, nippusiteitä ym. perustarvikkeita! Perillä matkamittari näytti 349 kilometrin päiväetappia, eli kotoa oli ajettu 1782 km.
