Leiri purettiin Ballangenissa hieman ennen yhtätoista ja keulat suunnattiin kohti vajaan 40 km päässä olevaa Narvikia. Narvikissa pakollinen käyntikohde on Narvikfjellet, jonne pääsee köysiratahissillä. Ylhäällä oleva kahvila oli remontin takia suljettu, mutta eipä se elämystä huonontanut. Lapset kävivät hakemassa lunta ylempää rinteestä. Hissikeikka kahdelta aikuiselta ja kolmelta lapselta 600 NOK eli hieman alle 70 €.
Seuraavaksi ajoimme reilun 30km päässä Ofotfjordenin pohjukassa valtateiden E6 ja E10 yhtymäkohdassa olevaan kylään nimeltä Bjerkvik, jonka ohi oli jo kerran ajettu samana päivänä kun saavuimme Norjaan. Tapsa tiesi ennestään siellä olevan oivan ruokapaikan nimeltä Det lille kjøkken. Paikkaa voi suositella lämpimästi, eikä esimerkiksi Lofooteille tai Narvikiin matkatessa tarvitse poiketa reitiltä mihinkään.
Bjerkvik on Nordlandin läänissä ja noin 4 kilometrin päässä Tromsin läänin rajasta, jonka ylitimme klo 16:52 paikallista aikaa. Bjerkvikistä Skibotniin eli suomeksi Yykeänperään on 191 kilometriä. Väli on tyypillistä pohjoisnorjalaista maisemaa, eli vuonojen rantoja sekä vuoria loputtomiin. Tie kulkee jokisuistoissa sekä vuonojen rantoja hipoen ja on huomattavasti tasaisempaa ja suorempaa kuin etelämpänä.
Matkalla teimme vain yhden pidemmän pysähdyksen Storsteinnesin Essolla, jossa joimme kahvit ja pesimme tuulilasit. Esson pihalle sattui samaan aikaan paikallisten harrasteautoilijoiden kokoontuminen.
Skibotnin risteyksestä käännyimme kohti Suomea klo 20 paikallista aikaa ja Suomen rajan ylitimme puolisen tuntia myöhemmin klo 21:30 Suomen aikaa. Leirintäpaikaksi valikoitui luonnollisesti Kilpisjärven retkeilykeskus. Saana tuntui lähinnä säälittävältä nyppylältä viikon Norjassa oleskelun jälkeen, vaikka se onkin Suomen komein tunturi, yli kilometrin korkuinen merenpinnasta ja kuitenkin osa Skandien vuoristoa. Retkeilykeskuksessa oli vielä sauna lämmin, ja se tuntuikin mukavalta yli viikon löylytauon ja kolikoilla toimivien suihkujen jälkeen. Leirintämaksu 32,50 €.
Päivän ajomatka oli tasan 300 kilometriä ja matkamittarissa matkan alusta laskettuna oli 2403 km.
Videokooste on noin 25 minuuttia ja kannattaa katsoa isona ja HD:na.
Kahdeksas päivä. Matkaan lähdimme hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Sääkin alkoi parantua selvästi, koska Lofootit olivat jäämässä taakse, kuinkas muutenkaan. Lofast on hyvä ja nimensä mukaisesti nopea väylä. Ensimmäinen varsinainen reittikohde oli Lødingen, ja matkalla sinne oli useita tunneleita, joista pisin Sørdaltunnelen, jonka pituus on peräti 6338 m. Lødingenissä ohjelmassa oli käynti ruokakaupassa sekä ruokailu pizzeria Mama Rosassa.
Sen jälkeen jälleen laivaan kohti 24 km päässä olevaa Bognesia. Sama laivareitti siis, kuin neljä päivää aiemmin, mutta tällä kertaa laivana oli Torghatten Nord -varustamon M/F Lødingen eikä M/F Barøy, kuten edellisellä kerralla. Se on tosin samanlainen laiva, kuten myös M/F Værøy, jolla menimme Bodøsta Moskenesiin kolme päivää aiemmin. Kaikki ovat Remontowa shipbuildingin Puolassa Gdańskin telakalla rakentamia maakaasukäyttöisiä aluksia. Vain sisustuksessa on pieniä eroja laivojen välillä. Laivamatkan hinta tälläkin kertaa 664 NOK eli noin 76 €.
Bognesissa ei tällä kertaa käännyttykään kohti etelää, vaan siellä tarvitsi ajaa vain toiselle laiturille ja edelleen Melshorn-lautalle, joka kulkee Bognesin ja Skarbergetin väliä. Tämä vajaan 9 kilometrin pituinen lauttayhteys on osa E6-valtatietä. Lauttamatka maksoi 345 NOK eli vajaat 40 €.
Seuraava kohde oli Norjan kansallisvuori, Stetind. Sinne on ajettava viitisentoista kilometriä E6-valtatieltä sivuun, mutta se on sen arvoista. Matkalla on kaksi tunnelia, joista pidempi Stetindtunnelen on 2730 metriä ja alittaa Stetindin. Tunneli oli remontissa, joten siellä ei ollut valaistus päällä. Stetind on mahtava vuori ja kohoaa viereisen vuonon pinnasta jyrkästi aina 1392 metrin korkeuteen. Huippua luultiin ennen mahdottomaksi saavuttaa, kunnes sinne onnistuttiin kiipeämään vuonna 1910. Nykyään se on suosittu vuorikiipeilykohde ja vuoren juurella olikin suomalainen seurue valmistelemassa kiipeilyvarusteitaan.
Stetindillä otimme reilusti valokuvia ja ihailimme vuorta. Pilvetkin väistyivät sopivasti, että huippu näkyi. Jonkin ajan kuluttua starttasimme ja käänsimme keulat takaisin kohti Ballangenia. Sääkin parantui olennaisesti ja Ballangen campingiin saavuimme noin kello 19. Aluetta ei ole turhaan kehuttu, sillä palveluita ja muuta löytyy aina uima-altaista ja vesiliukumäestä lähtien. Leirintämaksu matkailuautolta, 2 aikuiselta ja 3 lapselta 265 NOK eli noin 30 €.
Päiväetappi ilman laivamatkoja oli 169 kilometriä ja mittariin oli alusta kertynyt 2103 km. Puoliväli oli siis ylitetty sekä päivissä että kilometreissä.
Seitsemännen matkapäivän liikkeellelähtö tapahtui aamiaisen jälkeen noin klo 11. Kohteena ensin oli reilun puolen tunnin ajomatkan päässä oleva Lofotr-viikinkimuseo, jonka jätimme edellispäivänä väliin.
Museo sijaitsee Borgin kylässä
Star Trek -huumoria Borgisssa
Viikinkimuseo koostuu ulkoalueesta sekä sisämuseosta vitriineineen, joissa on paljon historiallisia esineitä ja muuta. Sisämuseon selostus on hoidettu siten, että lipun yhteydessä saa mukaan pienen "mokkulan" sekä kuulokkeet. Kohteen luona osoitetaan mokkulalla ja painetaan nappia. Selostus alkaa kuulua kuulokkeista. Nerokas järjestely. Mokkuloita oli saatavilla useilla kielillä, mutta ei kuitenkaan suomeksi.
Ulkoalueella on suuri viikinkiajan mallin mukaan rakennettu talo, jolla havainnollistetaan viikinkien asumismuotoa. Sisällä on myös ravintola, jossa olisi ollut tarjolla sikahintaista lihasoppaa, jota emme kuitenkaan syöneet. Talossa pääsee hypistelemään myös omin käsin viikinkiesineitä.
Ulkona rannassa on monenlaisia aktiviteetteja. Siellä pääsee mm. kokeilemaan kirveenheittoa maalitauluun, soutamaan viikinkilaivaa ja katsomaan vierestä seppää, joka takoo rautaesineitä perinteisellä menetelmillä. Rannassa on myös kioski, josta saa juomia ja pikkupurtavaa, kuten hodareita.
Tämä museo kannattaa kokea itse. Paremmalla säällä siitä saisi etenkin ulkoalueilla enemmän irti. Kuitenkaan museoreissun aikana ei satanut, vaikka pilvet näyttivätkin siltä, että sataa voisi hetkenä minä hyvänsä. Poislähtiessä ostimme vielä hieman matkamuistoja ja lähetimme muutamia postikortteja.
Museolta lähtö noin klo 15. Tarkoituksena oli ajaa Kabelvågiin leirintäalueelle, joka oli kartoitettu etukäteen. Sen kyltti jäi kuitenkin huomaamatta, ja ajoimme ohi. Koska kuitenkin oli käytävä kaupassa, jatkoimme matkaa muutaman kilometrin päässä olevaan Lofoottien suurimpaan kaupunkiin Svolværiin, jossa tehtiin ruokaostokset. Svolværissä päätettiin, ettei ajeta takaisin Kabelvågiin, vaan eteenpäin jollekin toiselle leirintäalueelle.
Päädyimme Lofoottien ensimmäiselle, jo vuonna 1963 perustetulle leirintäalueelle Sandsletta campingiin Laukvikin kuntaan. Sekin on luonnollisesti upealla paikalla, kuten kaikki Lofoottien leirintäalueet tuppaavat olemaan. Alueen pubissa maistoimme maailman pohjoisimman panimon Mack-olutta ja taivaskin alkoi seljetä iltaa kohden. Nettivieroitus jatkui, koska alueen WLAN ei kuulunut rantaan saakka, jonne leiriydyimme, ja Soneran liittymä halusi olla "vain hätäpuhelut" -tilassa.
Päiväetappi oli 114 km ja matkan alusta mittariin oli kertynyt 1934 km. Leirintämaksu 200 NOK eli vajaat 23 €.
Aamu Moskenesissa oli pilvinen ja alkoi ensimmäiseksi ikävällä tapaturmalla, kun Tapsan puhelin putosi soralle ja hajosi, mutta onneksi on vakuutukset. Lähdimme kohti E10-valtatien päätepistettä, Å:ta, jonne on Moskenesista vain muutama kilometri. Å:ssa katselimme hetken ympärillemme, lähetetimme muutaman postikortin ja totesimme reissun varsinaisen tavoitepisteen saavutetuksi. Tästä alkaisi tavallaan paluumatka kotiin, vaikka päivissä ja kilometreissä laskettuna puolivälikään ei ollut vielä saavutettu.
Seuraavaksi oli tarkoitus mennä Sørvågenissa olevaan Norjan telemuseoon. Telemuseon tiedoissa oli aukiolosta sanottu: "avoinna joka päivä, ellei toisin ilmoiteta". Huonoksi onneksemme tietenkin oli juuri sellainen päivä, jolloin oli toisin ilmoitettu. Mielenkiintoinen museo jäi siis näkemättä.
Autoilta lähtiessä takaoikealta kuului PAM, ja tiellä oli iso matkailuauto sekä Corolla kiinni toisissaan. Ilmeisesti matkailuauto oli lähtenyt peruuttamaan ajettuaan hieman sopivan pysäköintipaikan ohi, eikä ollut havainnut takana lähellä ollutta henkilöautoa. Norjalaisia molemmat, ja sinne jäivät läheisen kaupan pihaan selvittelemään keskenään. Corollan matka taisi katketa siihen, koska näytti siltä, että sen jäähdytinnesteet tulivat tielle.
Ajoimme edelleen hienojen maisemien, parin tunnelin ja muutaman komean sillan yli. Jotkut sillat olivat yksikaistaisia ja molemmissa päissä liikennevalot, joilla ohjataan liikenne kulkemaan yhteen suuntaan kerrallaan. Moskenesøyan saaren reunalla sijaitsee Norjan kauneimmaksi kyläksi jo 1970-luvulla valittu Reine, jonka turisti-infosta kävimme kysymässä Sakrisøyn saarella olevan lelumuseon tarkempaa sijaintia. Lelumuseo on upea. Suurin osa kokoelmassa olevista esineistä on nukkeja, mutta vitriineistä löytyi myös paljon hyvin tutunnäköisiä leikkiautoja ja muuta tavaraa. Pääsymaksu (2+3) yhteensä 225 NOK eli 26 €.
Matka jatkui eteenpäin hienojen maisemien halki ja useamman tunnelin läpi. Tunneleista mielenkiintoisimpia olivat Akkarvikatunnelen, Ølkonna tunnel I, Ølkonna tunnel II sekä Bergettunnelen, jotka ovat merenpuoleiselta sivultaan auki.
Seuraava hieman isompi vastaantullut kylä oli Leknes. Kauppareissua yritettiin, mutta Norjassa kunnon kaupat ovat todellakin sunnuntaisin kiinni. Onneksi ruokaa ja muuta oli vielä sen verran, ettei sinänsä haitannutkaan. Seuraavaksi ajoimme Borg-nimiseen kylään, jossa sijaitsee Lofotr-viikinkimuseo. Viikinkimuseolla huomasimme, ettei se ole enää auki kuin reilun tunnin, joten paras tulla seuraavana päivänä paremmalla ajalla. Päätimme mennä syömään tien toisella puolella olevaan pikkuravintolaan.
Ravintolassa tilausten kanssa sekoiltiin aivan oudosti. Hampurilaisia tuli pari liikaa ja muutenkin ne tarjoiltiin aivan väärässä järjestyksessä ja vääriä hampurilaisia väärille ihmisille. Loppujen lopuksi tajusimme varsinaisen virhekuvion vasta päiviä myöhemmin, jolloin valittaminen olisi ollut jo myöhäistä. Hampurilaiset olivat kyllä hyviä ja todella tuhteja.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan yöksi oli tarkoitus mennä leirintäalueelle Kabelvågiin, mutta päätimmekin mennä jo aiemmin Kleppstadissa vastaan tulleeseen leirintäpaikkaan nimeltä Lyngvær Lofoten Bobilcamping. Respassa oli vanhempi mies, joka oli aivan armoton vitsiniekka. Hieno paikka, mutta kentät huonot, eikä oikein minkäänlaista mobiili-internetiä ollut saatavilla. Myöskin leirintäalueen WLAN oli aivan tukossa, kerrankin kun sellaisen kenttä oli voimakas. Tulipahan koko porukalle pakollista nettivieroitusta hieman. Sää oli varsin sateinen leiriytyessä. Leirintämaksu vain 180 NOK eli vajaat 21 €. Suihkun lämmin vesi toimi tuollakin kympin kolikoilla.
Päivän päätteeksi matkamittarissa oli kotoa laskettuna 1820 km, ja päiväetappi oli 120 km.
Päivä numero 5/15. Liikkeelle Saltstraumenista lähdimme ennen puolta päivää, kun pakolliset huoltotoimenpiteet kuten tiskaamiset oli saatu tehtyä. Ensimmäinen etappi oli Bodøssä sijaitseva Norjan ilmailumuseo, jossa Tapsa oli käynyt jo aikaisemmin ja tiesi sitä suositella. Museo on Bodøn lentokentän vieressä ja hieno käyntikohde, joka koostuu kahdesta suuresta hallista. Toisessa hallissa on siviili-ilmailupuoli ja toisessa sotilasilmailupuoli sekä paljon muutakin toisen maailmansodan ajan esineistöä. Pääsyliput (2+3) maksoivat 330 NOK eli 38 €.
Ilmailumuseon jälkeen käväisimme läheisellä Essolla tankkaamassa ja ostamassa H4-polttimoita, koska kuskin puolen ajovalo oli pimeänä. Polttimot eivät olleet sen kalliimpia kuin Suomessa, vaikka Norja muuten onkin melko kallis maa. Seuraavaksi suuntasimme satamaan, jossa olikin yllätykseksemme jo varsin pitkä jono Moskenesiin vievälle lautalle, vaikka mukamas läksimme ajoissa. Emme mahtuneet ensimmäiseen lauttaan, joten jäimme muutamaksi tunniksi odottamaan seuraavaa. Odotusaika kului leppoisasti texmex-ruokaa kokatessa ja syödessä sekä kahvitellessa.
Torghatten Nordin Værøy-laiva starttasi klo 18 kohti 94 km päässä olevaa Lofoottien eteläpäätä ja siellä sijaitsevaa Moskenesin kylää. Matka maksoi 6-7 m matkailuautolta, 2 aikuiselta ja 3 lapselta 2076 NOK eli 240 € ja rahastus toimi kortilla suoraan auton ikkunalta kuten Lødingenissäkin. Moskenes campingista oli varattu puhelimitse paikat jo etukäteen, joten sen suhteen ei tarvinnut jännittää lainkaan. Laivamatka kesti vajaat kolme ja puoli tuntia, joten olimme perillä sateisessa Moskenesissa iltayhdeksän jälkeen. Moskenes campingille oli satamalaiturilta vain parisen sataa metriä.
Leirintämaksu 270 NOK eli 31 €. Alueella on matkailuajoneuvoille sorapohjaiset "pilttuut", joiden välissä nurmikkoa. Suihkusta sai lämmintä vettä 10 NOK kolikoilla. Siinähän on tietenkin tarkoituksena lämpimän veden säännöstely, ei rahastus. Leirintäalueella oli vielä pubi auki klo 23:een, joten siellähän oli käytävä testaamassa norjalaista olutta. Tuoppi maksoi 75 NOK, eli reilut 8 euroa.
Päivän ajomatka oli vain 32 kilometriä, ja kokonaismatka kotoa tasan 1700 km. Kokonaismatkassa mukana eivät ole laivoilla tehdyt matkat, vaan ainoastaan matkamittarin lukema.