maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kleppstad - Lofotr - Sandsletta

Seitsemännen matkapäivän liikkeellelähtö tapahtui aamiaisen jälkeen noin klo 11. Kohteena ensin oli reilun puolen tunnin ajomatkan päässä oleva Lofotr-viikinkimuseo, jonka jätimme edellispäivänä väliin.
Museo sijaitsee Borgin kylässä
Star Trek -huumoria Borgisssa

Viikinkimuseo koostuu ulkoalueesta sekä sisämuseosta vitriineineen, joissa on paljon historiallisia esineitä ja muuta. Sisämuseon selostus on hoidettu siten, että lipun yhteydessä saa mukaan pienen "mokkulan" sekä kuulokkeet. Kohteen luona osoitetaan mokkulalla ja painetaan nappia. Selostus alkaa kuulua kuulokkeista. Nerokas järjestely. Mokkuloita oli saatavilla useilla kielillä, mutta ei kuitenkaan suomeksi.


Ulkoalueella on suuri viikinkiajan mallin mukaan rakennettu talo, jolla havainnollistetaan viikinkien asumismuotoa. Sisällä on myös ravintola, jossa olisi ollut tarjolla sikahintaista lihasoppaa, jota emme kuitenkaan syöneet. Talossa pääsee hypistelemään myös omin käsin viikinkiesineitä.


Ulkona rannassa on monenlaisia aktiviteetteja. Siellä pääsee mm. kokeilemaan kirveenheittoa maalitauluun, soutamaan viikinkilaivaa ja katsomaan vierestä seppää, joka takoo rautaesineitä perinteisellä menetelmillä. Rannassa on myös kioski, josta saa juomia ja pikkupurtavaa, kuten hodareita.


Tämä museo kannattaa kokea itse. Paremmalla säällä siitä saisi etenkin ulkoalueilla enemmän irti. Kuitenkaan museoreissun aikana ei satanut, vaikka pilvet näyttivätkin siltä, että sataa voisi hetkenä minä hyvänsä. Poislähtiessä ostimme vielä hieman matkamuistoja ja lähetimme muutamia postikortteja.

Museolta lähtö noin klo 15. Tarkoituksena oli ajaa Kabelvågiin leirintäalueelle, joka oli kartoitettu etukäteen. Sen kyltti jäi kuitenkin huomaamatta, ja ajoimme ohi. Koska kuitenkin oli käytävä kaupassa, jatkoimme matkaa muutaman kilometrin päässä olevaan Lofoottien suurimpaan kaupunkiin Svolværiin, jossa tehtiin ruokaostokset. Svolværissä päätettiin, ettei ajeta takaisin Kabelvågiin, vaan eteenpäin jollekin toiselle leirintäalueelle.

Päädyimme Lofoottien ensimmäiselle, jo vuonna 1963 perustetulle leirintäalueelle Sandsletta campingiin Laukvikin kuntaan. Sekin on luonnollisesti upealla paikalla, kuten kaikki Lofoottien leirintäalueet tuppaavat olemaan. Alueen pubissa maistoimme maailman pohjoisimman panimon Mack-olutta ja taivaskin alkoi seljetä iltaa kohden. Nettivieroitus jatkui, koska alueen WLAN ei kuulunut rantaan saakka, jonne leiriydyimme, ja Soneran liittymä halusi olla "vain hätäpuhelut" -tilassa.




Päiväetappi oli 114 km ja matkan alusta mittariin oli kertynyt 1934 km. Leirintämaksu 200 NOK eli vajaat 23 €.

Video kannattaa katsoa HD-tilassa suurempana.





sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Moskenes - Å - Kleppstad

Aamu Moskenesissa oli pilvinen ja alkoi ensimmäiseksi ikävällä tapaturmalla, kun Tapsan puhelin putosi soralle ja hajosi,  mutta onneksi on vakuutukset. Lähdimme kohti E10-valtatien päätepistettä, Å:ta, jonne on Moskenesista vain muutama kilometri. Å:ssa katselimme hetken ympärillemme, lähetetimme muutaman postikortin ja totesimme reissun varsinaisen tavoitepisteen saavutetuksi. Tästä alkaisi tavallaan paluumatka kotiin, vaikka päivissä ja kilometreissä laskettuna puolivälikään ei ollut vielä saavutettu.


Seuraavaksi oli tarkoitus mennä Sørvågenissa olevaan Norjan telemuseoon. Telemuseon tiedoissa oli aukiolosta sanottu: "avoinna joka päivä, ellei toisin ilmoiteta". Huonoksi onneksemme tietenkin oli juuri sellainen päivä, jolloin oli toisin ilmoitettu. Mielenkiintoinen museo jäi siis näkemättä.


Autoilta lähtiessä takaoikealta kuului PAM, ja tiellä oli iso matkailuauto sekä Corolla kiinni toisissaan. Ilmeisesti matkailuauto oli lähtenyt peruuttamaan ajettuaan hieman sopivan pysäköintipaikan ohi, eikä ollut havainnut takana lähellä ollutta henkilöautoa. Norjalaisia molemmat, ja sinne jäivät läheisen kaupan pihaan selvittelemään keskenään. Corollan matka taisi katketa siihen, koska näytti siltä, että sen jäähdytinnesteet tulivat tielle.



Ajoimme edelleen hienojen maisemien, parin tunnelin ja muutaman komean sillan yli. Jotkut sillat olivat yksikaistaisia ja molemmissa päissä liikennevalot, joilla ohjataan liikenne kulkemaan yhteen suuntaan kerrallaan. Moskenesøyan saaren reunalla sijaitsee Norjan kauneimmaksi kyläksi jo 1970-luvulla valittu Reine, jonka turisti-infosta kävimme kysymässä Sakrisøyn saarella olevan lelumuseon tarkempaa sijaintia. Lelumuseo on upea. Suurin osa kokoelmassa olevista esineistä on nukkeja, mutta vitriineistä löytyi myös paljon hyvin tutunnäköisiä leikkiautoja ja muuta tavaraa. Pääsymaksu (2+3) yhteensä 225 NOK eli 26 €.



Matka jatkui eteenpäin hienojen maisemien halki ja useamman tunnelin läpi. Tunneleista mielenkiintoisimpia olivat Akkarvikatunnelen, Ølkonna tunnel I, Ølkonna tunnel II sekä Bergettunnelen, jotka ovat merenpuoleiselta sivultaan auki.


Seuraava hieman isompi vastaantullut kylä oli Leknes. Kauppareissua yritettiin, mutta Norjassa kunnon kaupat ovat todellakin sunnuntaisin kiinni. Onneksi ruokaa ja muuta oli vielä sen verran, ettei sinänsä haitannutkaan. Seuraavaksi ajoimme Borg-nimiseen kylään, jossa sijaitsee Lofotr-viikinkimuseo. Viikinkimuseolla huomasimme, ettei se ole enää auki kuin reilun tunnin, joten paras tulla seuraavana päivänä paremmalla ajalla. Päätimme mennä syömään tien toisella puolella olevaan pikkuravintolaan.

Ravintolassa tilausten kanssa sekoiltiin aivan oudosti. Hampurilaisia tuli pari liikaa ja muutenkin ne tarjoiltiin aivan väärässä järjestyksessä ja vääriä hampurilaisia väärille ihmisille. Loppujen lopuksi tajusimme varsinaisen virhekuvion vasta päiviä myöhemmin, jolloin valittaminen olisi ollut jo myöhäistä. Hampurilaiset olivat kyllä hyviä ja todella tuhteja.


Alkuperäisen suunnitelman mukaan yöksi oli tarkoitus mennä leirintäalueelle Kabelvågiin, mutta päätimmekin mennä jo aiemmin Kleppstadissa vastaan tulleeseen leirintäpaikkaan nimeltä Lyngvær Lofoten Bobilcamping. Respassa oli vanhempi mies, joka oli aivan armoton vitsiniekka. Hieno paikka, mutta kentät huonot, eikä oikein minkäänlaista mobiili-internetiä ollut saatavilla. Myöskin leirintäalueen WLAN oli aivan tukossa, kerrankin kun sellaisen kenttä oli voimakas. Tulipahan koko porukalle pakollista nettivieroitusta hieman. Sää oli varsin sateinen leiriytyessä. Leirintämaksu vain 180 NOK eli vajaat 21 €. Suihkun lämmin vesi toimi tuollakin kympin kolikoilla.

Päivän päätteeksi matkamittarissa oli kotoa laskettuna 1820 km, ja päiväetappi oli 120 km.

Alla koostevideo, joka kannattaa katsoa suuremmassa koossa HD:na.




lauantai 18. heinäkuuta 2015

Saltstraumen - Moskenes

Päivä numero 5/15. Liikkeelle Saltstraumenista lähdimme ennen puolta päivää, kun pakolliset huoltotoimenpiteet kuten tiskaamiset oli saatu tehtyä. Ensimmäinen etappi oli Bodøssä sijaitseva Norjan ilmailumuseo, jossa Tapsa oli käynyt jo aikaisemmin ja tiesi sitä suositella. Museo on Bodøn lentokentän vieressä ja hieno käyntikohde, joka koostuu kahdesta suuresta hallista. Toisessa hallissa on siviili-ilmailupuoli ja toisessa sotilasilmailupuoli sekä paljon muutakin toisen maailmansodan ajan esineistöä. Pääsyliput (2+3) maksoivat 330 NOK eli 38 €.



Ilmailumuseon jälkeen käväisimme läheisellä Essolla tankkaamassa ja ostamassa H4-polttimoita, koska kuskin puolen ajovalo oli pimeänä. Polttimot eivät olleet sen kalliimpia kuin Suomessa, vaikka Norja muuten onkin melko kallis maa. Seuraavaksi suuntasimme satamaan, jossa olikin yllätykseksemme jo varsin pitkä jono Moskenesiin vievälle lautalle, vaikka mukamas läksimme ajoissa. Emme mahtuneet ensimmäiseen lauttaan, joten jäimme muutamaksi tunniksi odottamaan seuraavaa. Odotusaika kului leppoisasti texmex-ruokaa kokatessa ja syödessä sekä kahvitellessa.


Torghatten Nordin Værøy-laiva starttasi klo 18 kohti 94 km päässä olevaa Lofoottien eteläpäätä ja siellä sijaitsevaa Moskenesin kylää. Matka maksoi 6-7 m matkailuautolta, 2 aikuiselta ja 3 lapselta 2076 NOK eli 240 € ja rahastus toimi kortilla suoraan auton ikkunalta kuten Lødingenissäkin. Moskenes campingista oli varattu puhelimitse paikat jo etukäteen, joten sen suhteen ei tarvinnut jännittää lainkaan. Laivamatka kesti vajaat kolme ja puoli tuntia, joten olimme perillä sateisessa Moskenesissa iltayhdeksän jälkeen. Moskenes campingille oli satamalaiturilta vain parisen sataa metriä.




Leirintämaksu 270 NOK eli 31 €. Alueella on matkailuajoneuvoille sorapohjaiset "pilttuut", joiden välissä nurmikkoa. Suihkusta sai lämmintä vettä 10 NOK kolikoilla. Siinähän on tietenkin tarkoituksena lämpimän veden säännöstely, ei rahastus. Leirintäalueella oli vielä pubi auki klo 23:een, joten siellähän oli käytävä testaamassa norjalaista olutta. Tuoppi maksoi 75 NOK, eli reilut 8 euroa.

Päivän ajomatka oli vain 32 kilometriä, ja kokonaismatka kotoa tasan 1700 km. Kokonaismatkassa mukana eivät ole laivoilla tehdyt matkat, vaan ainoastaan matkamittarin lukema.

Videossa kooste päivästä. Kannattaa katsoa isokokoisena HD:na.




perjantai 17. heinäkuuta 2015

Evenskjer - Saltstraumen

Reissun neljännen päivän aamu oli sateinen ja kolea. Liikkellelähtö tapahtui noin klo 13. Säätiedotteet näyttivät siltä, että Lofooteilla sataisi, ja sen jälkeen olisi luvassa kenties parempaa. Alkuperäinen suunnitelma oli jatkaa Tjeldsundbrua campingista Lofootteja pitkin kohti etelää ja niiden jälkeen tulla mantereen puolta pohjoiseen. Sääennusteiden takia päätimme muuttaa reitti kulkemaan toiseen suuntaan. Ensimmäiseksi ajettiin Lødingenin satamaan.


Lødingenin satamasta matka jatkui Torghatten Nord -varustamon Barøy-laivalla mantereen puolelle Bognesiin, josta keula kohti etelää ja Saltstraumenia. Laivaliput ostetaan jonossa suoraan auton ikkunalle tulevalta rahastajalta, jolle käy kortti. Kuskin lippu kuuluu auton hintaan, ja meidän automme hinnoiteltiin yli 6m mukaan. Kahdelta aikuiselta, kolmelta lapselta ja matkailuautolta matka maksoi 664 NOK eli noin 77 €.

Maisemat Bognesin ja Saltstraumenin välillä ovat kerrassaan huikeita. Pysähdyksiä oli muutamia satunnaisilla levähdysalueilla, sekä Kråkmotinden-vuoren luona. Tuo vuori on melkein kuin Saana-tunturille olisi annettu steroideja.




Matka jatkui edelleen Fausken kautta Bodøtä sivuten Saltstraumeniin. Norjalaisilta on mennyt melkoinen määrä dynamiittia tuota tietä tehdessä, sillä välillä on parikymmentä tunnelia, joiden pituus on kaikkea 30 metrin ja neljän kilometrin väliltä. Vuorilla oli tänä vuonna poikkeuksellisen paljon lunta kylmän kesän takia.

Pluscamp Saltstraumeniin saavuimme hieman ennen iltakahdeksaa. Respassa töissä ollut tyttö ei ollut ajan tasalla tehtäviensä kanssa, koska kuittasi ettei tiedä onko vapaita sähköpaikkoja ja kehotti käymään itse katsomassa. Paikka oli jo niin täynnä, ettei sähköpaikkoja ollut enää vapaana, joten jäimme sähköttömille paikoille.

Ilta menikin sitten lämminvesiletkua vaihtaessa (ks. 16.7.), jonka vaihtaminen ei todellakaan ollut helppo homma, koska toisen pään liitos sijaitsi todella ahtaassa paikassa. Kuitenkin vaihto lopulta onnistui. Saltstraumenin salmessa olisi Euroopan voimakkain vuorovesivaihtelu virtoineen, mutta se jäi tuon remontinteon takia tällä kertaa näkemättä. Harmi sinänsä, mutta ehtii sen katsoa toisella kerralla. Tärkeintä oli saada vesijärjestelmä kuntoon sillä hetkellä.


Päiväetappi ilman noin 25km laivamatkaa huomioimatta oli 257 km ja kotoa oli ajettu tähän mennessä 1668 kilometriä. Leirintämaksu 2 aikuiselta ja 3 lapselta 220 NOK eli n. 25 €.

Alla päivän koostevideo, joka kannattaa katsoa erillisessä ikkunassa suurikokoisena ja HD-tilassa.



torstai 16. heinäkuuta 2015

Överkalix - Evenskjer

Reissun kolmannen päivän aamu valkeni Överkalixissa puolipilvisenä. Viereisen vaunukunnan eläkeläispariskunta paljastui suomalaisiksi, jotka olivat tosin asuneet jo vuosikymmeniä Ruotsissa. Kesken mukavan juttutuokion paikalle saapuivat ystävämme Jussi ja Tapsa sekä Roki-koira, joiden kanssa oli jo suunniteltu tehdä reissua yhtä matkaa.

Bränna campingissa majoituskalusto oli hyvinkin ruotsalaista. Volvoja ja Kabeja.
Leiriä purkaessa auton alta paljastui pieni vesilätäkkö, jonka lähde paikallistui vessan hanan lämminvesiletkuun, jossa oli hanan vieressä jo kunnon pullistuma ja josta vesi pääsi letkun viertä pitkin valumaan auton alle. Piti siis ruveta miettimään mistä saisi sopivaa letkua tilalle. Lähdimme matkaan noin klo 11, ja pikaisen Överkalixin teollisuusalueella tehdyn kierroksen perusteella sopivaa liikettä ei löytynyt. Päätettiin selvittää olisiko Kiirunassa.


Matkaa taitettiin ja matkan ensimmäiset porotkin nähtiin vasta Jällivaaran ja Kiirunan välillä. Taukojakin pidettiin jokunen.


Kiirunan lähistöllä oli valtavia tietyöurakoita menossa. Pisimmillään melkein 20 km pitkä täristävä taival ilman asfalttia.

Kiirunaan saavuimme kolmen maissa paikallista aikaa. Ensin käväistiin tarkistamassa eräs rautakauppa, joka oli Googlella löydetty, mutta sen näki jo ulkopuolelta soveltumattomaksi lähinnä sisustusliikkeeksi, josta ei varmasti matkailuautoon sopivaa vesiletkua löytyisi. Ajoimme teollisuusalueelle, ja koska alkoi olla jo hieman nälkä, pysäköimme paikallisen pizzerian eteen, jonne menimme syömään.

Kun pizzat oli syöty, oli seuraava positiivinen havainto noin 100 metrin päässä oleva liike Polarmaskin AB, jonka seinässä oli Kaben ja Adrian logot. Sieltähän sitä letkuakin sitten löytyi, eikä maksanutkaan kuin 30 SEK eli vähän yli kolme euroa per metri.


Seuraava pidempi pysähdys oli Abisko-vuoren juurella, jossa kävimme ihailemassa mahtavaa koskea. Vuorelle menevä tuolihissi oli poissa käytöstä, mutta emme olisi huipulle lähteneetkään ajanpuutteen ja todella kylmän ilman takia.


Matka jatkui Björklideniin, jonka leirintäalueella oli tarkoitus yöpyä. Koko kylä oli kuitenkin ilman sähköä, joten oli helppo päätös jatkaa matkaa etenkin kun kellokaan ei ollut vielä paljoa. Seuraava potentiaalinen majoituspaikka oli Riksgränsen, mutta siellä ei ollutkaan ketään vastaanotossa, eikä henkilökuntaa löytynyt, vaikka kelloakin soiteltiin. Totesimme "pitäkää tunkkinne", ja ajoimme Norjaan. Raja ylitettiin klo 20 tienoilla.




Seuraavaksi puhelinsoitto jo ennalta katsotulle leirintäalueelle Tjeldsundrua campingille merenrantaan. Paikan omistaja, tai ainakin ylläpidosta vastaava henkilö oli hauska puolalaismies, joka sanoi puhelimessa ettei ole paikalla kuin myöhään illalla, mutta olkaa hyvät ja majoittukaa sopivaksi katsomallenne paikalle ja käykää ilmoittautumassa myöhemmin. Näin myös teimme. Käsittämättömän upea paikka, jonka hienoutta ei heikentänyt huono sää. Perille saavuttiin noin klo 22 paikallista aikaa.


Perillä matkaa oli taitettu kotoa 1411 km ja päiväetappi 472 km. Leirintämaksu 250 NOK eli noin 29 € kahdelta aikuiselta ja kolmelta lapselta.

Alla videokooste päivästä. Kannattaa katsoa HD:na ja isompikokoisena.