Överkalix - Evenskjer

Reissun kolmannen päivän aamu valkeni Överkalixissa puolipilvisenä. Viereisen vaunukunnan eläkeläispariskunta paljastui suomalaisiksi, jotka olivat tosin asuneet jo vuosikymmeniä Ruotsissa. Kesken mukavan juttutuokion paikalle saapuivat ystävämme Jussi ja Tapsa sekä Roki-koira, joiden kanssa oli jo suunniteltu tehdä reissua yhtä matkaa.

Bränna campingissa majoituskalusto oli hyvinkin ruotsalaista. Volvoja ja Kabeja.

Leiriä purkaessa auton alta paljastui pieni vesilätäkkö, jonka lähde paikallistui vessan hanan lämminvesiletkuun, jossa oli hanan vieressä jo kunnon pullistuma ja josta vesi pääsi letkun viertä pitkin valumaan auton alle. Piti siis ruveta miettimään mistä saisi sopivaa letkua tilalle. Lähdimme matkaan noin klo 11, ja pikaisen Överkalixin teollisuusalueella tehdyn kierroksen perusteella sopivaa liikettä ei löytynyt. Päätettiin selvittää olisiko Kiirunassa.

Matkaa taitettiin ja matkan ensimmäiset porotkin nähtiin vasta Jällivaaran ja Kiirunan välillä. Taukojakin pidettiin jokunen.

Kiirunan lähistöllä oli valtavia tietyöurakoita menossa. Pisimmillään melkein 20 km pitkä täristävä taival ilman asfalttia.

Kiirunaan saavuimme kolmen maissa paikallista aikaa. Ensin käväistiin tarkistamassa eräs rautakauppa, joka oli Googlella löydetty, mutta sen näki jo ulkopuolelta soveltumattomaksi lähinnä sisustusliikkeeksi, josta ei varmasti matkailuautoon sopivaa vesiletkua löytyisi. Ajoimme teollisuusalueelle, ja koska alkoi olla jo hieman nälkä, pysäköimme paikallisen pizzerian eteen, jonne menimme syömään.

Kun pizzat oli syöty, oli seuraava positiivinen havainto noin 100 metrin päässä oleva liike Polarmaskin AB, jonka seinässä oli Kaben ja Adrian logot. Sieltähän sitä letkuakin sitten löytyi, eikä maksanutkaan kuin 30 SEK eli vähän yli kolme euroa per metri.

Seuraava pidempi pysähdys oli Abisko-vuoren juurella, jossa kävimme ihailemassa mahtavaa koskea. Vuorelle menevä tuolihissi oli poissa käytöstä, mutta emme olisi huipulle lähteneetkään ajanpuutteen ja todella kylmän ilman takia.

Matka jatkui Björklideniin, jonka leirintäalueella oli tarkoitus yöpyä. Koko kylä oli kuitenkin ilman sähköä, joten oli helppo päätös jatkaa matkaa etenkin kun kellokaan ei ollut vielä paljoa. Seuraava potentiaalinen majoituspaikka oli Riksgränsen, mutta siellä ei ollutkaan ketään vastaanotossa, eikä henkilökuntaa löytynyt, vaikka kelloakin soiteltiin. Totesimme "pitäkää tunkkinne", ja ajoimme Norjaan. Raja ylitettiin klo 20 tienoilla.

Seuraavaksi puhelinsoitto jo ennalta katsotulle leirintäalueelle Tjeldsundrua campingille merenrantaan. Paikan omistaja, tai ainakin ylläpidosta vastaava henkilö oli hauska puolalaismies, joka sanoi puhelimessa ettei ole paikalla kuin myöhään illalla, mutta olkaa hyvät ja majoittukaa sopivaksi katsomallenne paikalle ja käykää ilmoittautumassa myöhemmin. Näin myös teimme. Käsittämättömän upea paikka, jonka hienoutta ei heikentänyt huono sää. Perille saavuttiin noin klo 22 paikallista aikaa.

Perillä matkaa oli taitettu kotoa 1411 km ja päiväetappi 472 km. Leirintämaksu 250 NOK eli noin 29 € kahdelta aikuiselta ja kolmelta lapselta.

Alla videokooste päivästä. Kannattaa katsoa HD:na ja isompikokoisena.